Mehtäpeikko asustaa syvällä havumetsässä, siellä missä on tuuheimmat kuuset ja sammaleiset kalliot. Mehtäpeikon ruuaksi kelpaa havunneulat, marjat, sienet jne, mutta ei liha.
Peikot tunnetaan suomalaisessa kansantarustossa otuksina, joilla oli iso nenä, pitkät kädet ja kömpelö karvainen ruumis.
Mehtäpeikko on yksi Mehtiäisten alalajeista. Se on väritykseltään tummanharmaa, sillä on isot korvat, iso nenä ja kihara karvapehko vihreän hatun alla.
Mehtäpeikko asustaa syvällä havumetsässä, siellä missä on tuuheimmat kuuset ja sammaleiset kalliot. Mehtäpeikon ruuaksi kelpaa havunneulat, marjat, sienet jne, mutta ei liha.
Vanha kansa eli sopusoinnussa metsän väen kanssa, mutta ajat muuttuivat, ihminen alkoi rakentaa uutta maailmaa kauas metsästä. Samalla ihminen menetti kyvyn nähdä riittävän tarkasti. Metsän olennot jäivät elämään vain tarinoissa.
Kun menee syvälle metsän vihreyteen ja istuu hiljaa kuuntelemaan puiden huokailua, saattaa huomata, ettei metsä olekaan koskaan muuttunut, eivätkä sen asukkaat kadonneet minnekään, vaan ihminen itse on saattanut kadottaa jotain...